Tätä päivää

Työniloa

Hei Sinulle!

Kesää kiidetään auringon ja tuulten matkassa hurjaa vauhtia. Niin kovin erilaisia ovat nämä luomakunnan keväät ja kesät ja muutkin vuodenajat!

Pajukko kasvaa jo taas pitkää piiskaa keväisen parturoinnin jälkeen ja kujanteet alkavat näyttää villisti kasvavilta pitkätukilta. Vaikka viljelmillä on ikää 13 vuotta, pajut ovat kasvavaneet sinnikkäästi uudelleen ja uudelleen katteen alla ilman lannoitusta, ilman vuosittaista lehtien humuskerrosta, ilman vesisateen juurikastelua. Kuitenkin hiljalleen ikä alkaa painaa. Osa kannoista ja portinkaarista ei jaksakaan tuottaa enää uutta oksaa. Pajumajojen ja kujanteiden rakenteet harvenevat. Vaivaa alkaa olla kuin vanhuksella ikään. Norsullakin taitaa hapset jo harottaa ja “nahkaa” pitäisi trimmata silkoisemmaksi. Ehkäpä täällä kaivattaisi nuorennusta?!

Paju on ihana, kun se on kaunista myös vanhetessaan, kun kuori kuivuu käppyrälle ja väri muuntuu heleästä harmajaiseksi. Vuosikausia paju kestää tuulet ja tuiskut, kiertää kasvimaan vierustaa, kätkee maatuneen lehtimullan kehikkonsa sisään, suojaa näkymästä, pitää pystyssä tukea tarvitsevaa. On kasvussaan reilu ja runsas, joustaa ja taipuu, mutta on myös oikukas. Paju on hyvä ja sympaattinen.

Tänä kesänä päätin osallistua Avoimet puutarhat tapahtumaan, ihmisten tulla ja katsastella pajujani, käyskennellä pihapiirissä. Tänä kesänä tällaisena, kenties ensi kesänä erilaisena. Vaan pajun tarina jatkuu…

Ihanaa kesää toivotellen
Anne

ps… ja ketun jäljet johtaa edelleen Ketun verstaalle, oletko jo käynyt kurkkaamassa myytäviäkin juttuja?

Kerronpa vielä Sinulle yritykseni tarinan, jollet ole jo lukenut:

Kauan, kauan sitten kaupungissa, posti toi kortin, haaveiden peltomaiseman, jossa pitkätukkainen nainen mekossaan, neljän koiran kanssa iloisesti tasapainoili piikkilanka-aidan tolpilla… ja taivaalla lensi kettu!

Vuodet vieri, löytyi koti, unelmien paikka, tie vei Kettulaan. Nainen löysi pajun ja polut ja purot ja ketun kolon vanhalta riiheltä. Halusi jäädä sinne, punoa ja rakentaa iloksi itselle ja muille, hyville ihmisille, ystäville.

Eräänä päivänä kortti löytyi laatikosta ja nainen huomasi, ettei se ollutkaan lentävä kettu vaan lintu ja kaikki hänen koiransahan ne siinä hyppelivät ja hän, kulkemassa ketun polkuja, pitkässä mekossaan…

Ketun jäljillä, häntä kainalossa
Teitä tervehtien
Anne