Tätä päivää

Työniloa

Hepsun kepsun kesälle!

Edellinen päivitys näytti olevan tammikuulta, uudenkuun päivänä, joten taitaa olla aika tehdä puolivuotispäivitys.

Heinäkuuta mennään ja uudenkuun päivä on jälleen. Silloin on tyhjän kuun päivä, ei ole laskeva kuu eikä ole nouseva kuu. Vanhaa kuuta ei enää näy taivaalla, mutta uuden kuun sirppikään ei ole vielä syntynyt. Nyt vain ollaan ja mietiskellään menneitä ja tulevia ja otetaan uutta suuntaa. Kävellään paljain jaloin, tehdään vähemmän ja ollaan enemmän.

Kummallisen, kylmän kevään jäljiltä kukkapelto on vasta nyt pääsemässä vauhtiin ja kukkia alkaa avautua. Rikkaruohot ovat kyllä olleet kaiken aikaa super vauhdissa! Vaihteluksi jatkuvalle kitkemiselle alkaa kukkien keruu ja kimppujen teko, kuin palkka kevään töistä. Vaikka työtähän sekin on, mutta kukapa ei nauttisi kukkien parissa, niiden tuoksusta ja lumoavasta kauneudesta. Pellolla kukkii syksyyn saakka, aina ensimmäisiin halloihin, joka vie armotta kukat mennessään. Toivottavasti hallaöihin on vielä pitkä aika.

Ihania tapaamisia edessä ja takana, ystäviä, läheisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Tuntuu hyvältä huomata kuinka tärkeää erilaisten ihmisten seura ja kanssakäyminen muiden kanssa on. Viihdyn hyvin yksin, erityisesti täällä kotona Kettulassa, en malttaisi lähteä täältä minnekään. Aherran kaiken aikaa jotakin, hommathan eivät lopu vaan aina joku tekemätön työ huutelee tarttumaan. Olen ikäänkuin varattu moodissa, mutta samalla myös omalla mukavuusalueella. Ja niin vaan käy, että herkästi vapaa-aika ja tapaamiset jäävät sivummalle. Nyt lupaan itselleni pitää huolta, että otan ahkerammin suuntaa ulos tästä omasta mukavasta ympyrästäni. Nih!

Saattaa käydä niin, että seuraava päivitys muistuu mieleen joulukuussa, jos tätä rataa mennään. Katsellaan…

Nyt toivon rikkaita, elämänmakuisia päiviä kaikille ja onnea matkaan!

Tervehdyksin
Anne